KIITOS MENNEESTÄ - KOHTI VUOTTA 2025
01.01.2025
Naputtelen tätä blogiani vuoden viimeisenä iltana. En ole juuri sinua vaivannut, enkä ilahduttanut teksteilläni. Sen sijaan toivottavasti sitä enemmän puheillani, joita laskujeni mukaan olen pitänyt näiden kahdeksantoista vuoden aikana 747 kappaletta. Uuden vuoden aatonaattona kuulit viimeisen. Ilmassa leijuu jäähyväisten happimolekyylejä.
Tarkkaavainen kuulija tai kotisivujen vuosittaisten ja viikoittaisten ohjelmien laskija voi kiinnittää huomiota lukuun 18, jonka tuohon kirjoitin. Aloitin tosiaan Leipää ja kalaa-ohjelmien teon vuoden 2007 alussa. Siitä tähän päivään on tosiaan 18 vuotta. Mutta koska vuonna 2014 en tehnyt yhtään ohjelmaa, se tarkoittaa, että niitä on tehty seitsemänätoista vuotena. Urakka on ollut melkoinen! Myös se on merkittävää, että kotisivuillani, jotka edelleen ovat toiminnassa Tommyn ammattimaisen ylläpidon ansiosta, on alkavana vuonnakin kuunneltavissa 661 ohjelmaa.
Lyhyt historiakatsaus. Olin hyvin arkana ajatellut radio-ohjelman aloittamista, ja rukoillut asiaan johdatusta. ”En kai minä kuitenkaan”, se tuntui liian vaativalta. Kerran istuimme pienessä työtoveritiimissä ja rukoilimme kaikenlaisten asioiden puolesta. Mutta en ollut sanonut asiasta kenellekään. Yksi joukosta sai kuvan ja sanan: ”Jomppe, sun on aloitettava oma radio-ohjelma.” Se oli aikamoinen laaki suoraan sydämeen. Juttelimme sitten asiasta ja taisi olla puhetta, että ei kun soittamaan Radio Deihin. Niin sitten tapahtui, ja loppu on historiaa.
Ystäväni, joka tahtoo pysyä tuntemattomana, lupasi sponsoroida ohjelmat. Hän on tehnyt sen kaikki nämä vuodet. Tiedän suunnilleen yhteenlasketun summan, jonka hän tällä tavalla on uhrannut Jumalan valtakunnan työlle, ja se ei ole ihan pieni. Olen hänelle nöyrästi kiitollinen. Rukoilen, että hänen kohdallaan toteutuisivat Paavalin sanat Filippiläiskirjeen 4. luvusta: Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.
Lyhyt tilannekuvaus. Kolmen päivän kuluttua on sovittu seuraava äänitys. Vetäydyn aamupäivällä huoneeseeni, avaan Raamatun, muutaman eri käännöksen ja myös kreikankielisen Uuden testamentin. Rukoilen, luen vuorossa olevan tekstin ja sitten selitykset useammasta kommentaarista. Teen muistiinpanoja tyhjille paperiarkeille. Alleviivailen, rinkuloin, suttaan yli. Saan aikaiseksi useamman arkin niin sekavaa sepustusta, ettei siitä kukaan muu saisi selvää. Marja koputtaa ovelle: ”Kulta, ruoka on valmista, voit tulla kattamaan pöydän.” Syömme, tyhjennän pöydän ja täytän tiskikoneen. Ehkä nokosille tai jatkamaan saman tien kesken jäänyttä urakkaa. Useamman tunnin aherruksen jälkeen avaan tietokoneen ja alan tehdä muistinpanoistani tekstiä. Hyvässä lykyssä saan illaksi kolme sivua täyteen, joka merkitsee noin 16 minuutin mittaista puhetta. Jos hyvin käy, teen vielä ennen iltateetä pienen käppäilylenkin.
Seuraava päivä kuluu suunnilleen samalla tavalla, paitsi että illalla aloitan jo kolmannen ohjelman valmistamisen. Seuraavana aamuna herään tavallista aikaisemmin ja puristan ennen neljäätoista kolmannenkin valmiiksi. Ehdin vielä ennen ovikellon soittoa alleviivaillakin puheeni punaisella. Ilman punakynää olisin hukassa.
Kahdelta tulee ystäväni Tommy Rusanen. Virittelemme olohuoneeseemme studion hänen laadukkaiden vempaimiensa kanssa. Rukous: Anna Jeesus kaiken sujua hyvin, anna Pyhän Hengen elävyys ja voima sanoihin, kirkasta erityisesti omaa pelastava armosi kuulijoille. Aamen. Sitten äänitys päälle. Koska Tommy editoi kotonaan puheeni ennen Deihin lähettämistä, minun ei tarvitse pystyä puhumaan kaikkia lauseita yhdellä kerralla oikein. Tulee virheitä, änkytyksiä, otan uudelleen ja hän korjaa myöhemmin tuloksen moitteettomaksi. Olen Tommyn kanssa tehnyt näitä ohjelmia lähes kaikki nuo 17 vuotta. Kiitän häntä loistavasta ja joustavasta yhteystyöstä. Arvostan suuresti hänen ammattitaitoaan ja iloitsen hengenyhteydestä hänen kanssaan.
Mitä tahdon Sinulle, arvoisa blogini lukija tänään sanoa? Kaksi Jumalan teonsanaa. Ensiksi sana ARMAHTAA. Mikään ei ole niin tärkeää kuin pelastus. Että olemme siirtyneet tässä kauniissa ja kaoottisessa maailmassa eläessämme synnin ja Paholaisen valtapiiristä Kristuksen valtapiiriin.
Ikä vaikuttaa monella tavalla. Muun muassa niin, että tunne-elämä jotenkin latistuu. Ainakin minulla. Se värittää myös uskonelämää ja monesti tuntuu tosi tylsältä. Tulee mieleen epäilyksiä, etten varmaan ole oikein uskossakaan, kun en koe rukoillessani tai Raamatun äärellä minkäänlaisia fiiliksiä. Joskus narisen Jumalalle, että voisit edes jollakin koettavalla tavalla vakuuttaa, että kuulet rukoukseni ja että olen sinun käsissäsi. Mutta kun mitään ei kuulu, opettelen turvautumaan karulla yksinkertaisella uskolla Jumalan lupauksiin, tapailen virren 308 sanoja: Pois pilvet hajota ja silmä kirkasta. Osoita sanallasi nyt armoistuintasi. Jo yksi säde sieltä valaisee synkkää mieltä…. Opeta valvomaan ja armoon juurtumaan, uskomaan näkemättä ja muuta pyytämättä kuin olla lunastettu kuolemaas istutettu.
Virren on kirjoittanut ruotsalainen Johan Kahl. Hänen tekstinsä ovat hyvin syvällisiä nuoresta iästä huolimatta, hän nimittäin eli vain 25-vuotiaaksi. Vaikka ei tuntuisi miltään, vaikka en kuulisi erityistä Jumalan ääntä, vaikka Raamatun lukeminen maistuisi puulta, saan pitäytyä sen lupauksiin. Jeesus on sovittanut syntini ristinkuolemallaan, hän on ostanut minut pahan vallasta omakseen pyhällä lunastusverellään ja armahtaa minua joka päivä. Se on hänen virkansa.
On sinun elämäntilanteesi tai sisäinen maailmasi kuinka hajanainen tai synkeä tahansa, Jeesus on sinun Vapahtajasi ja Armahtajasi. Tartu kiinni noihin virren sanoihin ja Jumalan ihaniin lupauksiin! Vaikka tähän: Jos olemme uskottomia, Hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan Hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13) tai tähän: Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan. (Jesaja 46:4)
Toinen Jumalan teonsana, jonka tahdon nostaa esiin on YLLÄPITÄÄ. Heprealaiskirjeen alussa kirjoittaja ylistää Jeesusta Jumalan Poikaa, jonka välityksellä Isä on luonut maailmat, suorittanut puhdistuksen synneistä ja sitten: …Hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Kolossalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeessa 17 Paavali kertoo saman valtavan totuuden Jeesuksesta: …Hän pitää kaiken koossa.
Ajattelen Venäjän raakalaismaista sotaa itsenäistä valtiota, Ukrainaa vastaan, Israelin puolustussotaa terroristeja vastaan, kaikkia muita sotia, Kiinan lisääntyvää vaikutusvaltaa maailmassa, Amerikan uutta presidenttiä Trumpia ja kaikkia muita vallankäyttäjiä, myös diktaattoreja. Ja tätä pientä ja sitkeää Suomen kansaa. Koko kuohuvaa ihmiskuntaa ja luomakuntaa. Mikään asia tai tapahtuma ei ole lipsahtanut Jumalan käsistä. Emme ymmärrä paljoakaan, miksi hän sallii kaiken pahan, onnettomuudet, luonnon katastrofit, jne.
Mutta sen Raamattu vakuuttaa, että Kaikkivaltias vie kaikkien tapahtumien keskellä, kaiken pahankin kautta oman pelastussuunnitelmansa päätökseen. Kaikki narut ovat hänen kädessään. Kaikki tiivistyy Jeesuksen paluun edellä. Pelastushistorian ja ihmisten ajallisen historian täyttymys on Kuninkaan paluu kirkkaudessaan. Niin mahdottomalta kuin tieteen ja inhimillisen järjen pohjalta tuntuukin sitä ajatella, niin sen Raamattu kertoo. Eikä vain kerran tai kymmenen kertaa, vaan se kulkee läpi koko Uuden testamentin ja mainitaan kymmenissä luvuissa monin eri kuvin ja sanoin. Ja kuka sieltä silloin tulee? Meille, jotka turvaamme Jeesukseen ja hänen armoonsa, hän kuninkaanakin on sama rakas Vapahtaja ja pelastaja.
Tältä pohjalta, rakkaat ystävät, ajattelen alkavaa vuotta 2025. Ja toivotan Raamatun sanoin: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon Sinun ja läheistesi kanssa.
PS. Näillä kotisivuillani on myös kohta "Otapa yhteyttä". Jos olet saanut jotain hyvää elämääsi ohjelmieni kautta, tai jos olet jopa löytänyt uskon sydämeesi, siitä kaikesta kiitos yksin Jumalalle. Jos tahdot kertoa niistä myös minulle, se ilahduttaisi kovasti koppuraista sydäntäni.