Jumalan kaksi kirjaa: Luonnon kirja ja Sanan kirja

15.04.2022

Istun Kullaanvuoren laavulla. Nautin kolmen tunnin yksinäisyydestä hiljaisen viikon keskiviikkona. Käristemakkara maistuu, kuksasta vahvaa teetä päälle. Luen ystävältäni Untolta kännykkääni saamaani päivittäistä viestiä. Sen teemana on tänään psalmin 74 jae 19: ”Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua…”. Tekstissä kirjoittaja kertoo koettelemusten aikoina kokeneensa, että hän on ollut Jumalan metsäkyyhky. Ja kuinka Jeesus on tullut sellaisina hetkinä Pyhän Henkensä välityksellä hänen lähelleen ja ilmoittanut rakkautensa ja huolenpitonsa. Miten ihmeellistä, että niin suuri Jumala alentuu huolehtimaan metsäkyyhkysestä, ihmettelee kirjoittaja? Sillä hetkellä nostan katseeni puhelimen ruudulta ja näen pienen harmaan linnun istuvan viiden metrin päässä lumipaakun päällä. Miten se sattuu tulemaan juuri nyt juuri tähän ja minä nostan katseeni juuri sillä sekunnilla? Minulle vastaus on selvä. Jostakin syystä Jumala näkee minun tarvitsevan erityisvahvistusta. Ristin linnun metsäkyyhkyseksi.

Ennen kuin ehdin tähdätä kännykän kameralla lumipaakkuun, on lintu jo lentänyt koivun oksalle. Houkuttelen hiljaisella äänellä sitä takaisin samaan paikkaan ja odotan. Se lentelee lähelläni edes takaisin ja istuu toiseen puuhun. Mutta ei suostu käskettäväksi. Yksi kerta riittää. Hiljainen kiitos ja ihmettely nousee sydämestäni. Viestin kirjoittajan (joka muuten on David Wilkerson) sanat heräävät eloon ja painuvat syvälle sydämeeni. Ei tällaisia hetkiä liian usein anneta.

Mietin menneitä kuukausia. Helmikuun ensimmäisenä päivänä makasin TYKSin leikkaussalissa ympärilläni tusina lääkäreitä ja hoitajia. Olin kuulemma sairaalan ensimmäinen potilas, jolle asennettiin uudella tavalla sydämen tahdistin. Siis koekaniini - kiitos vain luottamuksesta. Seurasin yli tunnin kestänyttä operaatiota vasen olka ja sydämen seutu puudutettuna. Kuulin kaikki lääkäreiden keskustelut, jotka välillä yltyivät kahden kokeneen tahdistinkardiologin keskinäiseksi huulenheitoksi. Heitin omat kommenttini sekaan. Se kaikki tuntui mukavalta, mieli oli levollinen, taivaan Isä kantoi minua – niin kuin metsäkyyhkyä.

Nyt olen opetellut yli kaksi kuukautta elämään sähköpaimenen johdolla, kuten kollegani virnuili. Hyvin on mennyt. Paljon olen saanut myös ystävien rohkaisuja ja ollut esirukousten verkkokiikussa.

”Näitä on miljoonilla, se on rutiinijuttu”, sanoi lääkäri, ja näin joku tuttavakin koetti vilpittömästi lohduttaa. Kyllä, mutta minua on vain yksi, jolla on vain yksi sydän ja yksi elämä.

Pysäyttäähän tällainen hiukan ajattelemaan elämän rajallisuutta ja kuolemaa. Sen edessä on uskoni pelkistynyt: vaikka kuinka kilvoittelisin, yrittäisin parantaa elämääni ja tulla uskossani vahvemmaksi – mikä kaikki on ihan kannatettavaa - en sillä tule sen valmiimmaksi. Sillä Kristuksessa olen 100% valmis.

Olimme Marjan kanssa Kairosmajalla kolmen vuoden odotusten jälkeen. Toinen Lapin reissu puolen vuoden sisällä. Syksy meni poskelleen nilkan muljahduksen tähden. Tällä kertaa tahdistin aiheutti hiihtokiellon - pientä kasvatusta menevälle äijälle. Jalkamiehenäkin nautin silti avarista maisemista ja useamman kerran tulilla istumisestakin.

On nimittäin suuriakin kasvatuksia. Mitä nyt osaisin niistä, miljoonien ukrainalaisten kärsimyksistä sanoa? Jos katselet arkistosta talven puheitteni otsikoita, löydät ohjelmia, joissa koetan vähän laajemmasta näkökulmasta liittyä tämän hetken maailman myllerryksiin. Niiden edessä on rukouksellani useita sisältöjä.

Yksi: että en yrittäisi kantaa ja ratkaista tapahtumia, joihin minulla ei ole välineitä. Että hyväksyisin Jumalan salaiset suunnitelmat ja tiet, jotka ovat valovuosien päässä minun pienten aivojeni kyvyistä. Tyyneysrukouksen hengessä: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Kaksi: jatkan kaikesta huolimatta rukoustani, että hyvä Jumala kantaisi ja huolehtisi Ukrainan ja Venäjän ihmisistä, ja että rauha palaisi mahdollisimman pian. Kolme: osoita minulle oma paikkani ja anna minun tehdä se mitä voin myös pakolaisten hyväksi. Neljä: Vahvista ääni toisen maailman.

Sitä on tapahtunut, kun olen tutkinut Ilmestyskirjaa. Luvussa viisi kuvataan, kuinka Jumalan valtaistuimen edessä seisoo Kristus, joka kuvataan sekä voittajana, Juudan leijonana että teurastettuna Karitsana, kaikki syntimme ja tuomiomme sovittaneena Vapahtajana. Hänellä on koko ajan tulevaisuuden avaimet kädessään ja hän vie Isän kanssa pahojen tapahtumien, katastrofienkin välityksellä oman pelastussuunnitelmansa päätökseen, Jeesuksen paluuseen.

Paha saa valtaa ja aikaa vain sen verran kuin Jumala sallii. No, meidän mielestämme hän sallii aivan liikaa. Miksei jo lopeta tätä mielettömyyttä? Täydellinen vastaus on yksin hänellä. Mutta osavastaus löytyy lukemalla Ilmestyskirjaa ja näkemällä, että Taivaassa on koko ajan ylistys menossa. Miksi? Koska ikuisuudesta käsin katsottuna voitto Paholaisesta on jo saatu ja Jumalan suunnitelmat ovat ikään kuin jo täyttyneet, vaikka ne maan päällä vielä ovat vaiheessa. Jos tahdot lukea Ilmestyskirjaa, etsi sieltä sen rytmi. Aina ennen kuin Johannekselle näytetään seuraavat vitsaukset ja Jumalan tuomiot, hänelle avataan taivasnäky. Häntä vahvistetaan ottamaan vastaan vaikeat ja ahdistavat tulevaisuuden tapahtumat. Silloin Raamatun viimeisestä kirjasta tulee lohdutuksen ja toivon kirja.

Pienessä mittakaavassa voi uusin kirjani JUMALAN TEONSANAT olla myös lohdutuksen ja toivon kirja. Kirjoitin sitä puoli vuotta ja toisen mokoman se odotti kustannustalon, Päivä Oy:n, hyllyllä. Viime viikolla pidimme riemulliset julkkarit. Yhteistyö toimitusjohtaja Merja Pitkäsen ja kustannustoimittaja Marja Sevónin kanssa oli jälleen loistavaa. Tämä oli jo kolmas kirja, jonka teimme yhdessä. Kiitos jälleen Jumalalle, voiman ja viisauden lahjoittajalle. Kun pidin kuudetta pahviselkäistä lastani kädessäni, tuntui tosi hyvältä.

Nyt sitä voi ostaa tästä kotisivuni kautta verkkokaupasta klikkaamalla. Hinta on 31,95 €.

Toivon Sinulle, ”Jumalan metsäkyyhkynen” ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan siunausta.