Joulun salaisuus avautuu uskolle

Tervetuloa pitkästä aikaa blogini ääreen. Ensiksi kerron neljästä joulun aikaan sijoittuvasta ohjelmastani, joita voit kuunnella radio-ohjelmien arkistosta virittyessäsi joulun odotukseen
vuoden 2017 nro 50, 2022/51, 2023/52 ja 2024/52.

2017/50: Joulun ihme: Jeesus tulee aivan iholle

2022/51: Sydämemme puhdistaa ja rauhoittaa Joulun Vapahtaja (Mark. 7.)

2023/52: Ihmiseksi syntynyt Jumala vapauttaa meidät ihmisiksi

2024/52: Armorikasta Vapahtajan syntymäjuhlaa

Tänä jouluna ajattelin kirjoittaa joulun salaisuudesta. Ja siihen liittyvästä jännitteestä. Yhtäältä joulu todella on salaisuus, joka jää luonnostaan meiltä ihmisiltä piiloon. Toisaalta se on avoin ja kirkas kuin pläkki.

Ensiksi tuosta salaisuuden tuomasta kutkuttavasta jännityksestä: mitähän sieltä paketista oikein paljastuu? Lapsena tahtoi mennä yöuni, kun odotin joulua ja lahjapakettien avaamista. Kaikki jäi salaisuudeksi aattoiltaan asti. Paitsi jos kävi siellä pikkueteisen nurkassa kurkistamassa nimelläni merkittyyn pakettiin, salaisuus selvisi ja särkyi. Kaikki lässähti, aattona ei ollutkaan enää kihelmöivää jännitystä.

Vähän murehdin sitä, että me länsimaisessa maailmassa syömme joulun etukäteen. Unohdamme, että adventti on paastonaikaa, valmistautumista juhlaan. Onko itse jouluna enää mitään kihelmöivää ja yllättävää, kun olemme syöneet ystäviemme ja työpaikkojemme, jopa seurakuntiemmekin kanssa monta jouluateriaa etukäteen kaikkine rosolleineen ja laatikkoineen. Silloin eivät joulupöydän herkut enää tunnu miltään. Oletko miettinyt tätä? En moiti ketään, niin teen itsekin jossain määrin, koska niillä aterioilla koen yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin. Mutta onhan tämä vähän hullua.

Sama etukäteen ”syöminen” koskee kaikkea jouluhössötystä, mainoskampanjoita ja joululaulujen kaiuttamista marraskuusta alkaen. Itse vapaudun laulamaan joululauluja vasta oikeana jouluna.

Monet jouluruoathan ovat muuten niukempien aikojen perua. Koko syksy syötiin kalaa, perunaa, leipää ja ehkä punajuuria. Possua lihotettiin, jotta sitä saatiin jouluna sitten popsia posket pullollaan. Samoin rosollit ja laatikot olivat omista maan antimista tehtyjä herkkuja, joita ei joka päivä ollenkaan saatu.

Tämän kaiken keskellä jää monesti joulun salaisuus sivuun. Sen avautumiseen meitä pitää hoksauttaa. Ketä milläkin tavalla. Syvimmältään se on varmaan Jumalan työtä. 
Sana salaisuus sopii hyvin jouluun. Paavali kirjoittaa useassa kirjeessään, esimerkiksi Efesolaiskirjeen luvussa kolme, siitä, että Jumala oli jo ikuisuudessa suunnitellut tämän kaiken. Ja kun aika täyttyi, se toteutui. Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. --- Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan (jakeet 2-3 ja 8-9).

Puhutaan inkarnaation lihaan tulemisen. Ihmiseksi syntymisen salaisuudesta. 
Kun mietimme inkarnaation tarkoitusta ja merkitystä, vastaus on yksiselitteisesti ihmisen pelastaminen taivaaseen. Mutta onhan sillä merkitystä myös tämän elämän ajaksi.
Voidaan puhua inkarnaation kolminkertaisesta merkityksestä.

2) Mutta pelkkä lohdutus ei riitä. Ydin on ristissä. Synnittömänä ihmisenä Jeesus kykeni sovittamaan ihmisen synnin, synnit. Minun ja sinunkin. Vasta tämä tuo meille pelastuksen, jonka varaan saamme koko painollamme heittäytyä.

3) Kolmantena inkarnaation tuomana lahjana ajattelen sitä, että elämällä täyden ihmisen elämän Jeesus pyhitti ihmisyyden, ihmiselämän.
Kun olin nuorena aika ahdistunut ja yritin kovasti kilvoitella paremmaksi kristityksi, tokaisi vanhempi evankelista kerran: Jomppe, Jeesus tuli ihmiseksi, tule sinäkin.
Sitten hän varoitti, että jos yritän tulla hurskaammaksi kuin Jeesus, kadotan hänen tärkeimmän tehtävänsä, vapauttamisen. Että olen lain ja täytymisten tiellä, jossa uuvun ennen pitkää. Aika väsynythän jo olinkin.

Joskus uskosta tulee syntikeskeistä pingottamista. Kaikista Jumalan luomista hyvistä asioista tulee syntiä. Ruoasta, juomasta, urheilusta, teatterista, kirjoista, elokuvista, musiikista, harrastuksista, seksistä. Jopa työnteostakin, koska se on ”vain maallista”. Uskovasta saattaa tulla yksipuolisesti taivaskeskeinen. Tämä ajallinen elämä on pakollinen vaivan ja kärsimyksen vaihe, josta on mahdollisimman nopeasti päästävä pois, sinne Taivaaseen. Silloin kadottaa tämän elämän arvon ja rikkauden.

Ajattepa, että elät satavuotiaaksi ja koko sen ajan kidut täällä elämättä normaalia ihmisen elämää. Ei Jumala ole sitä niin tarkoittanut. Sen sijaan, että nauttisit kaikista Jumalan antamista lahjoista.

Muistan, kuinka itseltänikin nuorena pappina hukkui ensimmäinen uskonkappale, luomisen armo. Elämä oli täynnä evankelioimista, olin liian työkeskeinen. Kaikki alkoi kyllästyttää. Keväällä 1975 istuin saunan portailla ja katsoin merelle, jossa ensimmäiset purjeveneet seilasivat hiljaisessa tuulessa. Pihakoivun lehdet olivat juuri puhkeamassa hiirenkorvalle. Koin jonkunlaisen luontoherätyksen. Kuinka olinkaan ohittanut luonnon kauneuden, vuodenaikojen ihmeellisyyden. Kulkenut kuin silmälappuinen kaakki. Samaan aikaan iski kova lukemisen jano. En ollut varmaan pariin vuoteen lukenut yhtään romaania, runoista puhumattakaan. Vain hengellisiä juttuja. Aloin ahmia erään kirjailijan tuotantoa, jonka kirjoja on edelleen hyllyssäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni rupesin lukemaan runoja. Marja opasti niiden löytymisessä. Löysin myös Erkki Lemisen runon, jonka hän on kirjoittanut Kolossalaiskirjeen 2. luvun pohjalta.

Joku sanoi: älä katso, älä tartu, älä maista, älä haista, älä maailman henkeä hengitä. 
Minä tottelin. Laitoin silmilleni laput, etten katsoisi, panin käteni nyrkkiin, etten tarttuisi, 
puristin huuleni viivaksi, etten maistaisi, tukin nenäni, etten haistaisi. 
Pidätin hengitystäni, etten maailman henkeä hengittäisi ja muutuin kukaties hiukan kummalliseksi. 
Nyt olen jälleen riisuttu ihminen vain ja kiitollinen. Kristus minua auttoi, vapauteen Kristus auttoi.

Gal. 4:4-5 kertoo, että Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi kaikista laeista ja täytymisistä Jumalan lapsen asemaan. Elä täysillä ja nauti siitä, mistä tykkäät. Kyllä Pyhä Henki sitten näyttää, jos se menee överiksi. Niin voit suhtautua lempeydellä myös joulun hössötyksiin. Jos olet jouluihminen, nauti kaikesta täysillä.

Muun muassa tätä merkitsee Jeesuksen syntyminen ihmiseksi. Mutta muista, ettei hän kuitenkaan tullut nautiskelemaan elämästä, vaan hän tuli, eli ja kuoli toisia varten. Meitäkin hän johtaa palvelemaan ja rakkauden tekoihin. Meitä ei ole pelastettu eikä kutsuttu ennen kaikkea nauttimaan elämästä, eikä narsistiseen itsemme toteuttamiseen.