Luulen tietäväni, tiedän luulevani

18.05.2021

Tasaisin välein kuulen tai luen varmoina esiintyvien uskovaisten julistuksia. He sanovat tietävänsä, mitä Jumala ajattelee naapurin elämästä, siitä ja siitä poliittisesta tapahtumasta tai lopun ajan merkeistä. Koronastakin joillakin heistä on ainoa oikea Jumalan totuus. Vakuuttavat, että Jumala on antanut heille erityisen auktoriteetin ja salaista tietoa, sillä sanoohan Raamattu: Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille (Aam. 3:7). Nämä profeetat uskovat olevansa juuri noita valittuja. He ovat unohtaneet edellistä kommentoivat Jumalan sanat: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. (Jes. 55:8 – 9)

Kenellehän tuo Aamoksen kirjan lupaus on annettu? Ketkä ovat noita profeettoja? Tietysti Vanhan liiton aikaiset Jumalan profeetat, jotka hän oli valinnut ilmoituksensa ainutkertaisiksi välittäjiksi. Sen sijaan niitä eivät ole suomalainen matti virtanen eikä amerikkalainen james jamesson, vaikka he osaisivat Raamatun ulkoa. Näin rohkenen väittää. Mutta valituille profeetoillekaan ei luvata, että he ihmeellisellä laserkatseellaan näkisivät kaikki Jumalan pyhät aivoitukset, ainoastaan jotakin. Jumala jää aina lopulta salatuksi. Jos se oli näin todellisten profeettojen kohdalla, kuinka paljon ennemmin tämän päivän julistajien. Siksi on vapauttavaa jättää tietäminen paremmalle auktoriteetille: Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme… (5. Moos. 29:28).

Nuorena pappina olin minäkin varma monista hengellisistä asioista. Ja uskoin, että kun tutkin vielä lisää Raamattua ja rukoilen viisautta, alkaa teologinen palapelini olla valmis. Sitä voi sitten näytellä retostaa muillekin, jotka ovat vasta esikouluasteella. Siinä kuitenkin sorruin samaan, mistä ensimmäisten ihmisten lankeemuksessa oli kysymys. Käärme lupasi, että kun he syövät hyvän ja pahan tiedon puusta, he tulevat Jumalan kaltaisiksi ja tietävät hyvä ja pahan. (1. Moos. 3:4–5)

Saman alkulankeemuksen perillisiä ovat virtanen, jamesson, Kalajoki – ja myös sinä.

Paavali varoittaa – kylläkin hiukan toisenlaisten asioiden yhteydessä – juuri tällaisesta, siis ylpeyden synnistä: Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee. (1. Kor. 8:1–3)

Tällaista mieltä rukoilen itselleni, ja myös noille profeetoiksi ruvenneille. Kehottaisin heitä myös lukea Jobin kirjaa, jossa Jumala kysyy häneltä kaikenlaista mm: Olitko paikalla kun loin ja tein sitä ja tätä? Nykyään Raamatun ja maailman tapahtumien äärellä opettelen nostamaan useammin hattua. Edesmenneen työtoverini Erkki Lemisen runo tulee jotenkin lähelle: Valmis kristitty, vuolaat rukoukset, varmat vastaukset. Tulivat riisujat. Sanat harvenivat, hiljaisuus voimistui, kuuntelu syveni. Vastaukset loppuivat, kysely alkoi.

Eivät sentään kaikki vastaukset. Pelastus Kristuksen täytetyn työn kautta on varma, sen hän on ilmoittanut meille ja lapsillemme. Siihen koetan keskittyä ja siitä kertoa eteenpäin.

Jos olet hämmentynyt tai ahdistunut kaikenlaisten kiilusilmäisten profeettojen puheiden äärellä, lopeta niiden kuunteleminen ja lukeminen kokonaan. Kuuntele sisintäsi, vain sinä voit tietää, mikä sinulle on sopivaa. Jumala on antanut sinulle Pyhän Hengen välityksellä ”hengelliset hoksottimet”, joilla voit erottaa terveen ja epäterveen, rakentavan ja vahingollisen toisistaan. Etsiydy sellaisen opetuksen äärelle, joka pitää sinut pienenä syntisenä ja keskeneräisenä ja joka välittää Jeesuksen täyttä armoa. Ja antaa Jumalan pysyä suurena ja kaikkitietävänä.