LEIPÄÄ JA KALAA

Avaan nämä elämäni ensimmäiset verkkosivuni tällä blogilla. Tervetuloa kiinteämmin tai höllemmin seuraamaan ajatuksieni kiertoratoja ja kuuntelemaan Leipää ja kalaa -ohjelmiani! Oloneuvoksen on hyvä aloittaa kiikusta, asumme nimittäin vaimoni Marjan kanssa Runosmäen Kiikussa. Kuusikymmentäkuusivuotiaana on tärkeää löytää sopiva levon ja liikkeen rytmi. Kiikusta on siis sopivaa välillä lähteä ja sitten taas palata takaisin kiikkuun, myös isoisän sata vuotta vanhaan keinutuoliin nokosille.

Mutta tosiaan, kun on liikkeellä, kuulee ja näkee kaikenlaista. Kaupassa sattui silmään kaksi iltapäivälehden otsikkoa. Katri Helena, tämä suomenvalkoinen ikätoverini, josta usein kysytään, että onko oikein sukua, niin vastaan että sehän oli pelkkä oja, minä olen sentään joki. No, hän sai kuulemma viestejä kuolleelta pojaltaan ja parin päivän perästä uusi otsikko: Katri Hoon jakama kokemus rohkaisi monia suomalaisia kertomaan omia vastaavia viestejään ja kokemuksiaan.

Siitäpä alkoi hienoinen lämpö virrata suonissani, että oikein viestejä ja rohkaisua. En ostanut lehtiä, enkä lukenut itse juttuja. Mutta samainen vaaleapää on jo vuosia kertonut vastaavia kokemuksiaan ja uskomuksiaan. Hänellä on siis sellainen maailmankatsomus ja usko. Tasaisin välein media siitä innostuu ja kirjoittaa. Yleensä kritiikittömästi. Ja vapaassa maassa se on luvallista.

Mutta onko se myös kristillistä? Eipä ole, ei todellakaan. Vaan jotain uushenkisyyttä, monien uskontojen länsimaista rusinasoppaa, siis loppujen lopuksi vuosituhansia vanhaa pakanuutta.

Miksi kommentoin näitä kahta muutaman sanan lehtiotsikkoa? Kahdesta syystä. Ensimmäiseksi vedän rajaa Raamatun ilmoittamaan kristinuskoon. Se ei suinkaan kiellä, etteikö viestejä voi saada tuonpuoleisuudesta. Minäkin, pääasiassa niukan karua Jumala-suhdetta elävä mies olen joka päivä yhteydessä näkymättömään maailmaan Pyhän Hengen kautta. Mutta tosiaan silloin minulle puhuu Jumala, ei kuollut isäni tai äitini. Ja se, miten Hän minulle puhuu, ei ole fyysisiä ääniä, vaan hiljaista omantunnon puhetta ja Raamatun Sanan avautumista. Unessa voin toki nähdä kuolleita sukulaisiani ja vaikka jutellakin heidän kanssaan, mutta se on aivan eri asia, se on pelkkää pään sisäistä psykologiaa.

Nyt itse Raamatun Sanaan: Jeesus kertoi rajun ja selkeän esimerkin siitä, kuka puhuu, kuka ei, ja miten puhuu. Luukkaan evankeliumin 16. luvussa kerrotaan, kuinka rikas mies joutui kuoltuaan tuonelaan tuskien paikkaan ja köyhä Lasarus hyvään paikkaan, Abrahamin helmaan. Kun rikas mies pyysi, että Lasarus lähetettäisiin hänen veljiensä luo varoittamaan, vastasi Abraham, että ei onnistu, valitettavasti. Maan päällä olevilla on riittävästi mahdollisuuksia löytää yhteys Jumalaan, mikä tarkoittaa pelastusta ja pääsyä taivaaseen, kuulemalla ja lukemalla. Mitä? Mooseksen kirjoja ja profeettojen tekstejä, siis Sanaa. Jotka kertoivat tulevasta Messiaasta, Pelastajasta. Myöhemmin tämä elämää antava lähdemateriaali vielä täydentyi, kun Jeesus oli kuollut ja noussut ylös ja Uusi testamentti syntyi. Johannes kirjoittaa: Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte olisi elämä hänen nimensä tähden. (Joh 20:31)

Siinä se on, ainoa ja riittävä viesti kuoleman rajan takaa, elävä Jeesus, jonka voi tuntea henkilökohtaisesti.

On toinenkin syy kirjoittaa juuri nyt tällainen kolumni. Ilmaisen sen tässä vain ihmettelyllä. Kyllä minä niin paljon hämmästelen, että kaikissa mahdollisissa tiedotusvälineissä lanseerataan ja levitetään ties minkälaista huuhaata ja ihmisiä eksyttäviä harhoja, mutta kun joku puhuu kristillisten arvojen puolesta ja kertoo vaikkapa kuuluvansa johonkin vanhaan herätysliikkeeseen, niin ei sovi, ei hyvä, sitä väännetään ja käännetään jos jonkinlaiseen vinkkeliin ja päivitellään, että onkohan se kovinkin pipi päästään ja epäilyttävä ihminen. Ja samaan aikaan nuoriso ja perheet voivat huonosti, viina virtaa ja puukko heiluu. Mutta ei modernissa valtiossa saa sanoa, että synti ja paholainen riivaavat ihmisiä, että tarvittaisiin parannusta ja paluuta Jumalan luo.

Vallan kauhiast ihmettelen.