LEIPÄÄ JA KALAA

Toimittajaystäväni Tommy Rusanen sai editoiduksi vuoden 2008 puheitani. Ne löytyvät ohjelma-arkistosta. Ne ovat siis uusia, vaikka ovatkin kuusi vuotta vanhoja. Kun katselin niiden otsikoita ja tekstejä, huomasin että sieltä löytyy paljon edelleen ajankohtaista asiaa ja ennen kaikkea ajatonta Sanan rukiista evästä. Sen ravitseva vaikutus ei vähene, se reikäleipä ei nimittäin homehdu eikä kuivu. Niinpä, avaa ohjelma-arkisto vuoden 2008 kohdalta, paina nappia ja rupea kuulolle!

Samalla voin seitsemääkymppiä lähestyessäni todeta, että jokaisen päivän arvo ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan lisääntyy. Vuoden aikana olen saattanut viimeiselle matkalle pari vuotta nuoremman siskoni ja pari hyvää ystävääni. Se pysäyttää ja panee ihmettelemään Jumalan yksilöllisiä aikatauluja. Kaaduin kesäkuun alussa pyörällä, vasemman peukalon tyvi murtui, se leikattiin, kipsiä kannoin kuusi viikkoa ja sitten monenlaista jumppaa ja sormien notkistelua. Taas kiitätti ja olin tavallista avoimempi todistamaan kaikille tuurin ja säkän ihmettelijöille, että Taivaan Isä varjeli. Hoitajille, lääkäreille, omille ja tutuille. Kokemus syveni, kun ystäväni, eläkepappi kaatui myös pyörällä heinäkuussa. Hän oli vielä kovempikuntoinen kuin minä. Niin järkyttävästi kävi, että hänellä murtui niska. Seurauksena neliraajahalvaus ja kolmen päivän perästä lähtö Taivaan Isän luokse. samanikäiset miehet kaatuvat pyörällä, toinen saa jatkoaikaa, toisen päivät täyttyivät.

Vanha psalmin rukous tuli entistä ajankohtaisemmaksi: Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Mitä se voisi tarkoittaa? Ainakin sitä, että rukoilleen ja avoimella sydämellä eläisin jokaisen päiväni täysillä, kiittäen siitä kaikesta, mitä Isä antaa. Läheisistä, ystävistä, terveydestä ja myös rempoista ja rajoituksista, harrastuksista, työstä, seurakunnasta, hyvistä kirjoista ja elokuvista, taiteesta, musiikista, luonnosta, kodista ja niin edelleen… ja ennen kaikkea Jeesuksesta ja uskon lahjasta. Samalla se voisi merkitä sitä, että muistan olevani muukalainen tässä kauniissa ja kaoottisessa maailmassa. Että pidän omalta puoleltani yhteyden vapahtajaani avoimena ja elän anteeksiantamuksesta, jolloin olen valmis lähtemään, kun kutsu kuuluu. Itsessäni en tule koskaan valmiiksi, mutta raakkaan Vapahtajani täydellisen sovitustyön ja armon varassa olen valmis. Näissä merkeissä hyvää askellusta kohti kaamosta, jossa itse maailman Valo on luvannut on uskollisesti kanssamme.